7. heinäkuuta 2011

Elämä ilman ystävää, on kuin munkki ilman hilloa.

Elo Liipolassa on jotakuinkin asettunut uomiinsa, päivän rutiinit tahdittavat sopeutumista.
Kävimme kävelemässä ja iltakahvilla Vesijärven satamassa, hieno paikka. Kaupunki on vihdoin, Sibeliustalon myötä, osannut hyödyntää yhtä sen kauneinta osaa, lahtelaisten omaa  olohuonetta. Pikkuveskulla soivat vesiurut päivittäin kello 13.00 ja 18.00, tällä kertaa ei nähty, mutta on hyvä syy mennä satamaan uudelleen.

Olen tutkinut Lahden kulttuuritarjontaa. Tänään katsoimme lähinnä kesäteatterien ohjelmistoja, nimittäin YSTÄVÄNI, jo 35vuotta, -emme toki ole vanhoja olemme vain ystävystyneet nuorina- kävi tänään luonani, ja hän lupasi piffata minut teatteriin. Kiitos  käynnistä T, oli ihana tavata. Niin ja suurkiitos mansikoista, ovat ihania aamulla turkkilaisen jogurtin kanssa.

Aamulenkillä näin pariskunnan poimimassa vadelmia, ja erään naisen pistelemässä mustikoita poskeensa, aikaisin ovat kypsyneet. Pitänee huomenna ottaa kippo mukaan aamulenkille, ja poimia piirasmarjat.
Tänään on ollut helteinen päivä, mittari kipusi lähelle kolmeakymmentä astetta, meillä on ikkunat etelään päin, siis tarkenemme.
Viikonlopuksi voisi suunnitella sukulaisvierailua Länsisuomeen. Täällä olessa kun tuntuu, että kaikki ovat lähellä. Lapista ei tule noin vain lähdettyä, matkoihin sieltä kun menee aivan tolkuttomasti aikaa, ja taitaa tuolla iälläkin olla joku vaikutus.

Helteisiä terveisiä kaikille lukijoille täältä Hollolan Lahlesta.
Poimittavia mustikoita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoi sinäkin! Kaikki kommentit ovat tervetulleita, oletpa asiasta mitä mieltä tahansa, kaikki mielipiteet otetaan ilolla vastaan.