Villi Pohjola 2.

Orava on usein nähty vieras mökkiympäristössämme, taitaa pesiä pihakuusessa. Ihmettelimme kun aitan ulkoseinällä olevat poronsarvet on jyrsitty kauttaaltaan, vaan sekin asia selvisi Wikipediasta, orava on ollut asialla tyydyttämässä kalkin tarvettaan.

Täysikasvuisen oravan ruumis on 19–28 cm ja häntä 14–24 cm pitkä. Painoa oravalla on 200–480 gramman väliltä. Suomen oravakannassa tavataan erilaisia värityyppejä: mustahäntäinen tumma kuusiorava, punahäntäinen vaalea mäntyorava sekä ruskeahäntäinen orava lukuisine välimuotoineen.

Orava vaihtaa karvan kaksi kertaa vuodessa. Korvien karvatupsut kehittyvät syksyn kuluessa ja putoavat keväällä pois. Uros ja naaras muistuttavat toisiaan sekä ulkomuodoltaan että kooltaan.
Oravan ääntely on säksätystä, undulaattimaista kujerrusta tai kurnutusta ja niiskuttelua.

Pohjoisella havumetsävyöhykkeellä, kuten Suomessa, oravien pääravintona ovat kuusen siemenet, huonoina käpyvuosina oravat turvautuvat myös männyn siemeniin. Syksyllä sienet ovat tärkeä ravinnonlähde. Sen lisäksi oravat voivat syödä kukkia, marjoja, hedelmiä, vihreitä kasvinosia ja nilaa. Eläinravintona kelpaavat toukat, hyönteiset ja linnunmunat ja -poikaset. Etelämpänä lehtimetsävyöhykkeellä, missä kasvaa runsaasti pähkinäpensaita ja tammia, pähkinät ja tammenterhot ovat oravien tärkeimpiä ravinnonlähteitä. Baltian maiden sekametsävyöhyke on luonnostaan oraville suotuista aluetta, sillä siellä esiintyy metsissä runsaasti sekä tammea ja pähkinäpensasta että kuusta.
Oravat järsivät toisinaan luita ja pudonneita hirvieläinten sarvia kalkintarpeeseensa. Asutusalueiden ”city-oravat” taas hyödyntävät pääosin lintujen ruokintapaikkojen antimia, pääasiassa maapähkinöitä, auringonkukansiemeniä ja talia. Niiden tiedetään myös kaivelevan ulkoroskapönttöjä ruoan toivossa. Joskus orava voi tulla jopa sisälle rakennuksiin ruoanhakuun tai jopa rakentaa pesän ullakolle.

Oravaa metsästettiin Suomessa 1900-luvun alussa satojatuhansia yksilöitä. Nahkoja vietiin lähinnä Saksaan ja Englantiin. Laji rauhoitettiin vuonna 1929, ja metsästysaikaa lyhennettiin. Oravakannat elpyivätkin nopeasti. Nykyään oravan metsästys Suomessa on vähäistä.
 

Lehtokurppa on juuri se lintu joka lentää ja 'kurnuttaa' kesäiltaisin lähes samaan aikaan ja samaa lentorataa käyttäen, käy jossakin ja palaa pian takaisin.

Pituus 33–38 cm, mukaan luettuna 6–7 cm pitkä nokka, siipien kärkiväli 55–65 cm, paino145–420 g.

Väritykseltään lehtokurppa on ruskean eri sävyjen, mustan ja valkoisen kirjava. Lennossa erottuu kirkkaan punaruskea yläperä ja vaalea pyrstön kärki. Räpsähtää yleensä lentoon vasta aivan kulkijan jaloista. Muoto on tukeva ja kyyhkymäinen. Nokka on pitkä ja suora. Huhtikuusta heinäkuuhun koiras lentää iltaisin soidinlentoa puunlatvojen tasalla, ja ääntelee kurnuttavasti ja välillä sipisten. Vaaran uhatessa poikuetta emo taapertaa varvikossa esittäen vaivaista, tai lentää surkean oloisesti kulkijasta poispäin, jolloin näyttää siltä kuin se roikottaisi poikasta jaloissaan. Lehtokurpan silmät ovat suhteettoman suuret ja ne ovat suunnilleen keskellä päätä joten lintu näkee 360 astetta kääntämättä päätään.
Ravintona  madot, toukat, etanat ja muut kostean maan pikkueläimet, siemenet ja marjat.

Lehtokurppa on Suomessa riistalaji, jota ammutaan muutamia tuhansia vuodessa. Muualla Euroopassa, ainakin Tanskassa, Ranskassa ja Britteinsaarilla, se on hyvin suosittu riistalaji.