Ruokaa laittaessa, klo 15.33, katse osui outoon valoilmiöön, ufon luulin taivaalla leijailevan. Katsoin ja katsoin, valo pilkisti oudosti pilvien raosta. Ei se voi olla aurinko tähän aikaan, ja tuolla pohjoisen suunnalla. Kuu, sanoi Johan.
Kello 15.40 se näytti tälle, ja olikin kuu.
Tämä on se vuodenaika, varsinkin jos on pilvinen päivä, jolloin päivä ei paljoa valkene. Tänään päivän pituus on 5 tuntia 22 minuuttia. Siitä se lyhenee, puolet vielä, alkaakseen jälleen hurjalla vauhdilla tuossa joulun maissa pitenemään.
Nuorempana nämä syksyn pimeät tuntuivat ikäviltä, mutta iän myötä sitä on näihinkin oppinut. Se mikä nyt tuntuu kurjalta on tammi- ja helmikuu kovine pakkasineen, kun ei oikein voi mitään tehdä.
Se olis sopiva aika pyrähtää, kuten muuttolinnut syksyllä, johonkin lämpimään;)
Eino-myrsky ei tullut meille. Aamuisella kävelylenkillä tuuli tuntui jonkin verran, mutta se pyöri niin sopivasti, että kerrankin, oli koko matkan myötätuuli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi sinäkin! Kaikki kommentit ovat tervetulleita, oletpa asiasta mitä mieltä tahansa, kaikki mielipiteet otetaan ilolla vastaan.